lauantai 27. huhtikuuta 2013

Voihan invertti!

Nyt se on myönnettävä. En osaa invertoida! Itku ja turhautuminen ovat olleet päivän sanat siitä asti kun tämän valitettavan tosiasian jouduin myöntämään. Toki pääsen ylösalaisin, mutta se sinne meno on jotain niin rumaa ja haparoivaa, että oikein hävettää.

Toissapäivänä kävin tankotunnilla, jossa kaikki sujui hienosti ennen viimeisiä minuutteja. Opin jopa uutta! Sain yhdisteltyä eri spinnejä ja tein ensimmäistä kertaa Cross ankle releasen (joka aiemmin tuntunut hurjan pelottavalta) sekä liikkeen jonka nimeä en tiedä, mutta siinä pito on yläjalan polvitaipeessa sekä alajalan etureidessä. Ihanaa oli tunnilla huomata, kuinka paljon pienemmällä vaivalla oppiikaan uusia liikkeitä, kun joku on neuvomassa.

No mutta itse asiaan. Loppu tunnista kokeiltiin sitten v-inverttejä. Ei, niin ei. En saa nostettua alakroppaani viittä senttiä enempää :( Samalla kun muut teki hienoja v-inverttejään itse yritin epätoivoisesti saada edes tavallista nousemaan, mutta turhaan. Ainoa tapa, miten itse pääsen invertti asentoon on hyppäys, jossa saan juuri ja juuri varpailla tai jalkaterällä kiinni tangosta, jolloin pystyn jalka voimin itseni tangolle vetämään. En ymmärrä, miten siitä on tullut näin vaikeaa! En aiemminkaan inverttiä ole kovinkaan kiitettävästi osannut, mutta nyt tilanne on niin pohjalla, etten tiedä miten täältä nyt kivuttaisiin ylöspäin. Varmasti lihaksissakin on vikaa ja paljon, mutta minusta tuntuu, ettei invertointi tekniikkakaan itsellä ole mistään kotoisin. En vaan jaksa uskoa, että vastalihakseni olisivat niin olemattomat, etten niillä saisi kroppaani nostettua juuri lainkaan. Huoh!
Kaiken kivan lisäksi heti tunnin jälkeen huomasin yläselän lavan kipeytyneen todella pahasti ja nyt ollaankin sairaslomalla venähtäneen lihaksen vuoksi. Tylsää.

Seuraavat oppimistavoitteet siis ovat: Invertti, invertti ja invertti. Tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta, mutta ehkäpä se siitä. Ensiviikolla, jos vain selän tilanne antaa periksi, ajattelin mennä tanko fit-tunnille, jossa sitten lihaskuntoa paranneltaisiin. Jospa siitä olisi hyötyä :)

Vaikka nyt onkin epätoivoinen olo, niin malttamattomana odotan kesäilmoja, sillä olen jo kovasti lenkkeillessäni käynyt etsimässä uusia ulkotankoilumahdollisuuksia :) Se on niin hauskaa kesällä aiheuttaa ihmetystä, kun pelleilee kaikissa tolpissa, mitä nyt kaupungilta sattuukaan löytymään. Tässä kuva viimekesän ylpeydestäni ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti